Kuuden vuoden aikana Vilhon farkkutakki on oppinut hyvin paljon suomalaisesta säätilasta ja vuoden kierrosta. Kesä on hyvää aikaa, lämpöä ja valoa piisaa. Mutta syksystä farkkutakki ei ole oppinut pitämään, sillä kelit kylmenevät kavalasti ja pimeys hallitsee hyvin nopeasti koko vuorokautta. Lisäksi joka syksy on edessä sama tuomio: laatikkoon ja kellariin kevättä odottamaan. Siinä kohtalossa on kestämistä.
Viime talvena farkkutakilla oli aikaa miettiä kaikkea kokemaansa. Samassa kellarilaatikossa asustivat parit tekopirteät shortsit ja ruotsinkielinen veneilyliivi. Onneksi Annikki piti huushollissa kuitenkin järjestystä ja esimerkiksi lenkkitossut olivat ihan muualla kopistelemassa. Etupäässä farkkutakki nukkui, mutta toisinaan alkoi denimiä hiukan kiristää ja mielen valtasi kaipuu valoon, aurinkoon. Kellarissahan saattoi tietysti kuvitella, että ulkona olisi sitä lämpöä saatavilla. Tunnelmaa ei tukenut se, että Vilho haki, lunta jaloistaan kopistellen, kellarista vuorelliset kumisaappaat. Kumisaappailta olisi ennen noutoa voinut kysellä vuoden kierrosta, mutta ne vain jurottivat mustana, puhumattomana pitkin syksyä. Mutta tammikuussa vinkuna vain kävi kun ne haettiin palvelukseen.
Jotain oli tehtävä. Farkkutakki halusi sinne mistä oli tullutkin. Takin identiteetti ei kuitenkaan ollut syntynyt aasialaisessa vaatetehtaassa, mistä se oli oikeasti kotoisin, vaan portugalilaisessa ruokakaupassa. Takista tuli vasta silloin takki, kun joku veti sen ensimmäistä kertaa päällensä. Siihen hommaan tarvittiinkin Vilhoa. Ja Vilho saisi myös ratkaista pitkän talven ongelman. No, tarkemmin sanoen farkkutakki sen päätti ratkaista itse, mutta Vilholla oli ideassa, suunnitelmassa keskeinen rooli.
Kevytrakenteinen ja erinomaisesti istuva farkkutakki oli helposti lunastanut paikkansa Vilhon kesätakkien kuningattarena. Kevään koittaessa Annikki viimeinkin haki takin kellarista ja lämpötilan noustessa Suomessa takki pääsi taas päivätyöhön ja pihalle. Silloin koitti myös aika toimia.
Pitkin kevättä ja kesää takki antoi pientä vihjettä ja virikettä Vilholle, ohjaili tätä pehmein keinoin aina pikkuisen haluamaansa suuntaan. Kirjastossa Vilho havahtui Fado-levyjen edestä, ruokakaupassa käsi hakeutui piri-piri -maustekastikkeelle ja alkoholimyymälässä takki kiskoi Vilhoa portviinihyllylle. Vähän kerrallaan Vilhon mieli saatiin asetettua oikealle tolalle ja kuin ihmeen kautta Vilho alkoi pitää Portugalia oikein sopivana matkakohteena. Oman propaganda-annoksensa farkkutakki latasi myös Annikin takeille naulakossa hengaillessaan. Takki oli aika pian tajunnut sen, miten tässä huushollissa päätökset todella tehtiin. Joka tapauksessa operaatio "Kesän pidennys" eteni vääjäämättömästi kuin talouden laskusuhdanne.
Vilhoa oli suhteellisen helppo käsitellä, piti aina vain niin sanotusti vetää pikkuisen hihasta. Eteläisessä Portugalissa farkkutakki oli ehtinyt vaania laatikkokaupan laarissa jonkin aikaa sopivaa tolvanaa, kun suomalainen kolossi purjehti perunalastujensa kanssa ohi. Miehellä oli suu osittain auki ja vetävä askel johdatti muuten niin kiireettömän seikkailijan oloista sankaria kohti punaviinihyllyä. Farkkutakki iski koko charminsa peliin ja lomaileva Vilho havahtui, ehti kuin ehtikin sovittaa takkia ja teki siitä samalla siis oikean vaatteen. Asia ratkesi Annikin saapuessa paikalle nyökyttelemään. Liitto virallistettiin oitis supermarketin kassalla. Aurinko paistoi ja kuukauden päivät meni kovaa. Sitten tultiin Suomeen ja säännöt muuttuivat. Oli lokakuun loppu, todellisuus iski vastaan talvisään muodossa ja kellari odotti takkia ensimmäisen kerran.
Näin siis sellaiset viis kesää sitten. Mutta nyt takki oli valmistautunut ja teki kaiken oikein kesän mittaan. Niinhän siinä sitten kävi, että matkaliput Portugaliin hankittiin. Farkkutakki päätti mennä tuulettumaan parvekkeelle uuvuttavan projektin jälkeen. Ulkona oli kamala sää. Farkkutakki oli silti voitonriemuinen ja antoi sadeveden valua pitkin parvekelaseja, pensaiden ja puiden heilua tuulessa.
Hahaa - vaikka lunta tupaan, tämä takki lähtee kotiin!
Oikein hauska ja hyväntuulinen avaus Vilhon (takin) retkille.
VastaaPoista