Yö on mennyt hyvin mainiossa pécsiläisessä hotellissa ja Vilhokin on nukkunut vähän univelkaansa pois. Susivuoret painelevat aamiaishuoneeseen ja huomaavat, että ulkona sataa. Aamiaisella ei ole muita ja parkkipaikkakin on aika lailla tyhjentynyt, vaikkei kello valtavasti olekaan. Auto jätetään vielä hetkeksi odottamaan majapaikan parkkipaikalle. Centrum apartments on ihan suositeltava majapaikka: melko tilavia huoneita, joissa on pieni keittiö ja kiitettävä aamiainen tässä hintatasossa. Vilhon selkä oli myös kiitollinen napakasta patjasta.
Kaksikkomme ohjelmassa on lyhyt ja ytimekäs kohdekierros, jonka päämaalina ovat Unescon maailmanperintökohteiksi hyväksytyt varhaiskristilliset hautapaikat. Tällä kertaa biorytmit ja tähdet eivät oikein osu kohdalle, sillä pienessä sateessa Susivuoret eksyvät toisistaan. Kaikki tapahtuu varsinaisena sattumien summana Szent Péterin eli Pyhän Pietarin katedraalilla. Vilho lähtee kiertämään hyvin hiljaista eli autiota katedraalia vasemmalta, sillä paikalla on hienosti restauroituja keskiaikaisia rakenteita. Annikki kuvailee oikealla sivulla. Vilhon kiepautettua itsensä katedraalin ovelle, Annikkia ei näy missään, joten hän painelee sisälle katedraaliin. Eipä näy vaimoa sielläkään. Vilho kuvailee sisällä hetken ja palaa ulos ihmettelemään.
Vaimoa ei lähiaikoina löydy mistään, joten Vilho jatkaa sovituille kohteille, jotka ovatkin aivan nurkan takana. Taskussa on muutama tonni rahaa, joten Viltsu ostaa pääsylipun varhaiskristillisille haudoille - hän on vakuuttunut siitä, että vaimo pyörii jo siellä ja tarjoaa täysmittaisen, mahdollisesti varhaiskristillisen ripityksen karkaamisesta kirkolla.
Annikkia ei näy muinaishaudoilla, joten Vilho kiertää haudat valokuvaten ja videoiden kaikessa rauhassa. Kohde on hieno ja miellyttävän pieni kokonaisuutena. Haudat ovat vuodelta 390 AD ja ne ovat säilyneet melko hyvin. Hautojen seinät on maalattu ja ne on nimetty maalausaiheiden mukaan. Vilho viipyy kameroineen pitkään Viinikarahvihaudalla, jonka seinää koristaa viinikannu.
Päästyään taas pihalle puistoon tästä laadukkaasta ja hyvin esille pannusta kohteesta, Vilho saa kunnolla sadetta niskaansa. Tappiolistalla ovat kuivat vetimet ja yksi kappale puolisoja. Kulttuurielämyksillä on hintansa, tuumailee Vilho.
Puristaen haudoilta saatua, nyt jo märkää, ohjelappua valtavassa kourassaan, suomalainen koipeliini laukkaa oitis väärään suuntaan etsiessään lipun hintaan kuuluvaa mausoleumia ja näkee eteensä avautuvalla aukiolla suurin piirtein kaupungin kaikki muut nähtävyydet. Sade haittaa valokuvaamista, joten Vilho yrittää löytää vikkelästi seuraavan haudan.
Mausoleumi löytyykin alarinteestä hyvin läheltä aiempia hautoja. Varsinainen rakennus - myöhempi kappeli haudan päällä - on rauniona ja niiden sivusta kulkevat portaat maan alle. Vilho painelee sateessa maan poveen. Alhaalla on pieni huone ja siellä on parikymmentä unkarilaista mummoa seuramatkalla. Käynnissä on lippujen osto. Vilho pujottelee tätien ohi ja vilauttaa lippuaan - kassapoika antaa leiman tikettiin ja laminoidun selityslapun haudasta.
Hauta on autotallin kokoisessa tilassa pleksilasin takana. Tilassa on hyvin säilynyt, koristeltu sarkofagi ja seinämaalauksia. Kohde on antiikista kiinnostuneelle hyvä paikka ja suositeltavakin. Maalauksissa on Aatami vaimoineen sekä Daniel kissapetojen kanssa luolassa.
Vilho on tilassa täysin yksin - mummot ilmeisesti titraavat vielä kolikkojensa kanssa ja Annikki lienee lähtenyt paikallisen kuohuviinikauppiaan matkaan. Kohde on ylevä, mutta henkilökohtaisesti Vilho ei voi tästä paljon alemmaksi vajota, sen verran pohjalla mausoleumissa ollaan. On siis aika jättää mummot, nousta portaat ja painella sateeseen.
Päinvaloon ponkaistessaan Vilho näkee vilauksen mahdollisesta Annikin sateenvarjosta katedraalilla. Hän juoksee melkoisen kovaa kyytiä näkyvistä katoavan punaisen varjon perään ja - toden totta! - Annikkihan se siellä on, säikähtäneenä. Susivuoret ovat jälleen täysilukuiset, mutta peliaika Pécsissä on käymässä vähiin.
***
Loppupäivän Vilhoa harmittaa vietävästi se, että Annikin päivä Pécsissä meni pilalle ja hän ei nähnyt mitään Vilhoa etsiessään. Ei muutenkaan ole mukavaa kiertää paikkoja yksin, tuntuu kuin niitä ei oikein näkisikään, kun toinen ei ole paikalla jakamassa samaa. Mutta matkatessa sattuu kaikenlaista ja tässä nyt ei oikeasti sattunut ketään eikä mitään.
Pécs vaikutti miellyttävältä yliopistokaupungilta, jossa varmasti viihtyisi hyvin pari päivää. Maasto seudulla oli hieman kumpuilevaa ja kuohuviiniä tuottavia köynnöksiä näkyy ympäristössä. Rauhallista Pécsissäkin tuntuu olevan, lähinnä hyvällä tavalla.
Tämä päivä on pustan ja maantien. Kaksikko ajaa Pécsistä Egeriin. Muutaman tunnin jälkeen ylitetään Tonava ja jatketaan koilliseen koko ajan sivuten suurta tasankoa, varsinaista pusta-aluetta. Mutta oikeastaan koko ajan maisemaa hallitsevat valtavat peltoaukeat, viivasuorat tiet ja täysin tasainen maasto. Maaseutua, pieniä kyliä ja muutama jonkin kokoinen kaupunki. Mustaa, punertavaa ja kellertävää maata näkyy pelloilla, monin paikoin maa on jo hyvin vihreää kasvillisuudesta. Lintuja nähdään erittäin paljon. Vilho jatkaa rattinsa takana ja Eger lähestyy, mutta matkaa on vielä paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti