Viimeisenä kokonaisena lomapäivänä Vilho aloittaa raivoisan gulassinmetsästyksen. Mutta ensin käydään vähän taas täydentämässä tuliaisia.
Tokaji-hyllystä Vilho poimii 3 ja 4 puttonyen pullot ja ne maksavat molemmat alta kymmenen euroa, vuosikerrat ovat aika nuoria, 4-5 vuoden takaa. Nämä pullot ovat tyypillisesti puolilitraisia ja Alkossa 2-3 kertaa kalliimpia.
Vilho kertaa itselleen vielä konstikkaan Tokaji-viinien luokittelun:
- Tokaj sinänsä on viinialue, joka tuottaa erilaisia viinejä, etupäässä valkoviinejä
- Tokaji Aszú on makea jälkiruokaviini, jonka pääidea on se, että siinä käytetään jalohomeen rusinoimia, osittain ylikypsiä rypäleita. Tästä tulee nimitys Aszú. Tämä viini on se, mitä me usein Tokajilla tarkoitamme
- Furmint on yleinen rypäle alueella. Kun pullossa lukee Tokaji Furmint, on yleensä tarjolla niin sanotusti normaalia valkoviiniä. Kuiva Furmint on erinomaista juomaa valkoviinien ystävälle.
- Tokaji Szamorodni on ns. perus-tokajia, jonka laatu ja makeusaste vaihtelee, eikä varsinaista luokitusta sinänsä yleensä ole. Nämä viinit ovat edullisia, mutta niiden kanssa pitäisi tietää mitä on tekemässä, sillä osa tietysti hyödyntää vain laatu-alueen nimeä.
- Puttonyt (puttonyos). Tokaji Aszú -viinit luokitellaan puttonyeillä. Vaihtoehtoja on viisi kappaletta: 3 puttonyos, 4 puttonyos, 5 puttonyos, 6 puttonyos ja Esszencia
Puttonyein määrä tarkoittaa käytettyjen jalohomerypäleiden määrää viinissä. Samalla viinin makeusaste myös yleensä nousee ja hinta nousee varmasti. Esszencia-viinissä käytetään vain pelkkiä jalohomerypäleitä.
Jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, Aszú-viinit ovat myös vuosikertaviinejä. Vuosikerta on merkittävä muuttuja hinnassa. Nämä viinit säilyvät jopa kymmeniä vuosia, joten ei muuta kuin kellaria täyttämään.
Sana "puttonye " (mon. puttonyos) tulee perinteisestä keräysastiasta ja puttonye-luku kertoo montako keräysastiallista jalohomeisiä rypäleitä viiniin käytetään. Sanan taipuminen suomeksi ja unkariksi on varmasti oma lukunsa ja Vilho puhuu vain puttonyeistä.
***
Harrastepuuhissa Vilhoa on tuurannut loman aikana Masi, ja hänelle pitää viedä punaviini ja muutamia paprikavalmisteita. On mukavaa viedä jotain sellaiselle ihmiselle, joka arvostaa saamisiaan, Masikin on kova keittiömies. Osa ihmisistähän ei osaa edes kiittää, kun saavat lahjoja, jotka on kannettu maan ääristä. Siksi Vilho ei juuri ulkomailta lahjoja kanna. Keittiöön Vilho ostaa pienen unkarilaisen puisen leikkuulaudan. Viime vuosina Vilho on tuonut ulkomailta usein jonkun pienen keittiövälineen - ne ovat hyödyllisiä muistoesineitä, eivätkä lihota tai jää nurkkiin pyörimään.
Asunnolta hyökätään nyt pienelle lounaalle. Vilho on päättänyt saada gulassia, sillä se ruokalaji on edelleen syömättä. Seuraavat pari vuorokautta tulevatkin sitten tarjoamaan todellisen gulassikavalkadin.
Ensimmäinen paikka on hyvin mutkaton unkarilaisravintolan ja brittipubin risteytys. Engelsmannit seisovat tiskin tuntumassa ja iloitsevat happy hourin alkamisesta litraisten tuoppien kanssa. Litran tuoppi taitaa irrota iltapäivällä alle kahden euron.
Vilho tilaa - oluen hänkin - mutta sitten sen gulassin tietysti. Tästä on hyvä aloittaa, sillä keitto on sangen vaatimatonta pubiruokaa, mutta ihan hyvää se on. Annos tarjotaan perinteisestä peltiämpäristä, joka mallintaa astiaa jossa paprikoita ennen keiteltiin avotulella. Astiassa on sankakin roikottamista varten. Tässä gulassissa on muuten aika vähän paprikaa, kyseessä on lihakeitto, joka on melko laiha ja mieto. Annikki syö paprikakanaa ja älyää pyytää tarjoilijalta maustetta. Tarjoilija tuo perinteistä paprikatahnaa, joka on tulisen chilin makuista ja näköistä. Mauste muistuttaa siten hyvin paljon kiinalaisissa ravintoloissa tarjottavaa hieman öljyistä chiliä, jota Vilho kutsuu chilihilloksi sen ulkomuodon takia. Nyt saadaan kanaan vauhtia ja gulassiliemestä tulee herkullisen hottia. Ensimmäinen gulassi on hoidettu, joten paluu asunnolle on luvassa. Siellä pakataan ja nautitaan sisälle tulvivasta auringosta. Vilho taitaa torkahtaa sohvalle.
Illalla on toisen gulassin aika. Päivälliselle mennään nuorison suosimalle Ráday-kadulle, jossa on monta terassia ja lukuisia ravintoloita vierekkäin. Tämä on kuitenkin turistikaduilta hieman syrjässä, joten asiakaskunta on tasaisemmin paikallistakin ja selvästi nuorempaa. Vilho näkee ravintolan listalla gulassin ja jotain Annikkikin huomaa, koska paikka valitaan taas helposti. Ensin pitää vakuuttaa tarjoilija siitä, että pariskuntamme haluaa sisälle. Kesä on alkanut Budapestissä aamulla ja kaikki ovat ulkoruokinnassa tai muuten lasinsa varressa terassilla. Mutta Susivuoret syövät aina sisällä.
Gulassi tuodaan Vilhon eteen nyt keraamisessa ruukussa ja keitto on paljon parempaa kuin edellinen. Se on punaisempaa ja runsaampaa, lihapalat ovat melkoisia ja makua on paljon. Vilho tulee täyteen keitosta. Samalla Annikki syö hyvännäköisen salaatin, jonka keskipisteessä on paistettu juusto. Vihannekset ovat ensiluokkaisia. Pullo valkoviiniä on coolerissa ja Vilho juo olutta soppansa kanssa.
Vilhon pääruoka on tukeva possuannos, jossa liha on hyvää ja paprika-tomaattikastike on hyvää, samoin runsaat paistetut sipulit. Unkarilaiseen tapaan tämäkin ateria. Mutta vatsa alkaa olla jo todella täynnä. Annikin annos on vasikankylkeä budapestiläiseen tapaan, mukana on herneitä ja tomaatteja. Annos on hyvä ja täyttävä.
Susivuoret poistuvat yöhön vatsaansa pidellen ja asunnolla voidaan vielä nauttia lämpimän päivän päätteeksi kuohuviiniä. Pakkaus on jo miltei hoidettu. Vilhon gulassilaskurissa on nyt kaksi viivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti