3. Knossos – vain maa kaiken alla on aitoa

Kreikkalaisten viinien huurut ovat vaivoin kadonneet Vilhon pääkopasta, kun Annikki jo vaatii ukkoansa reagoimaan päivän ohjelmaan. Aamupäivällä suomalaiset pääsevätkin liikkeelle. Sää on pilvinen, mutta lämmintä taitaa olla jopa 18 astetta. Säässä ei todellakaan ole valittamista, pilvipeite pirskottaa valon valkoiseksi, hieman kaikkialla häikäiseväksi kajoksi.

Knossos on hyvin lähellä Susivuorten taloa, joten matkaan ei mene kuin reilut viisi minuuttia. Lippukassalla on hieman jonoa ja Annikki hankkii Iraklionin museon ja Knossoksen yhteisliput 16 euron hintaan. Knossos on se paikka, jolla tällä saarella rahastetaan – se on kuitenkin saaren ylivoimainen pääkohde.

 

Palatsialue taiteilijan silmin

Palatsin rauniot sijaitsevat pienellä kukkulalla, josta sinänsä on kyllä hyvät näköalat läheiseen solaan. Alueessa ei ole mitään mainittavaa järjestystä tai jäsennystä, palatsin osat kumpuilevat maaston mukaan lähinnä reilun jalkapallokentän kokoisella alueella.


Vilho on jo muutaman päivän vinoillut betoni-Evansista, alueen kaivaneesta ja rekonstruoineesta brittiläisestä arkeologista, Sir Arthur Evansista. Vilholla ei vain ole ollut aavistustakaan Evansin touhujen laajuudesta ja syvyydestä. Betonia ei tarvitse hakea kaukaa, vaan sitä on Knossoksessa kaikkialla. Evansin aatteiden ja lukuisan työvoiman jäljet näkyvät kaikessa.

Koska tämä teksti ei ole matkaopas eikä sen enempää historiallinen  oppikirja, niin jääköön minolainen kulttuuri ja Knossoksen yksityiskohdat kertomatta.  Mainitaan aiheesta vain se, että minolainen kulttuuri saattaa olla Euroopan vanhin varsinainen sivistysvaihe ja sen kukoistus oli jo korkealla jo vuonna 1700 eKr. Tuolloin luonnonmullistus, mahdollisesti Thera-Santorinin tulivuorenpurkaus, teki siitä lopun.


Knossoksen upean kulttuurin rauniot ovat puolestaan äydellisesti Evansin tuhoamat. Hänen järjettömät rekonstruktionsa ovat täysin hämärtäneet sen rajan, mitä paikalla on ollut ja mitä sinne on hänen myllystään sata vuotta sitten valettu. Mistään, ei yhdestäkään kivestä enää tiedä, onko kyseessä joku Evansin viritys vai lieneekö rakenne alkuperäisellä paikallaan tai alkuperäistä ainesta.

Evansin mielikuvitus ja betonista tehdyt kuvitteelliset rakennelmat ovat vain osa tämän paikan täydellistä konkurssia. Aateloitu Sir Arthur Evans palkkasi sveitsiläiset taiteilijat Émile Gilliéron (isä ja poika, samalla nimellä) 30 vuodeksi "entisöimään"  palatsin freskoja ja taide-esineitä. Kuvia maalaili myös hollantilainen moniosaaja Piet de Jong 1920-luvulla. Minolaiset freskot ovat taiteen historian vahvinta vanhaa kerrostumaa, mutta kaikki viittaa siihen, että ne ovat lähes kokonaisuudessaan syntyneet 1900-luvulla näiden ehostajien toimesta. Säilynyttä  alkuperäistä freskoissa tuntuu olevan nokareen verran.

 

Minimaalinen kuva Evansin teoksen sivusta.

Minolainen kulttuuri on syntynyt nimensä kera lähinnä Artur Evansin päässä ja Knossoksen entistämispajalla. Tämän merkittävän kulttuurin jäänteet on jyrätty betonisten pylväiden, portaiden ja autotallimaisten rakennelmien alle ja merkittävän kohteen koskemattomuudesta ei ole jäänyt muistoakaan. Museoiden esineistö on ainoa jollain tavalla luotettava lähde tähän merkittävään muinaiskulttuuriin, mutta vuosikymmenten aikana Knossoksen entisöintipajasta kehittyi myös huomattava replikoiden myyntipaja ja osa näistä kopioista on kulkeutunut uskottavienkin museoiden vitriineihin aitoina.

***

Kuningas Yrjö V aateloi Arthur Evansin vuonna 1911 arkeologisten saavutusten tähden. Vilhon mielestä Evans olisi pitänyt ennemminkin tervata.

Englantilaisuus, aatelisuus ja vuosikausien hymistely on ilmeisesti suojannut Evansin mainetta. Joku muu ryöstelevä seikkailija olisi saanut historian vääjäämättömän tuomion, mutta siltä Evans on välttynyt betoniensa suojassa.

***

Susivuorille Knossos on siis kolossaalinen pettymys, mutta opettavainen käynti siellä on ollut ja keskustelua herättävä. Tunne johtuu siitä, että näin vanhoilla rauniopaikoilla ja muinaismuistoilla ei aiemmin ole koskaan petytty, sillä säilynyttä voi olla vähän, mutta kaikkea ei kuitenkaan ole ehdon tahdon tärvätty vaan jonkilainen henki on sentään säilynyt.

Vilhon käy sääliksi niitä, jotka harvoin käyvät muinaismuistoilla ja päätyvät Knossokseen. Menkää mieluummin muualle, minne tahansa.

***

Puolitoistatuntinen Knossoksessa on riittänyt Susivuorille ja taakse jäävät betonirakennelmat sekä alueen riikinkukot. Vielä ehditään käydä kaupoilla ja sitten on aikaa levolle terassilla. Aurinko alkaa paistaa, kun kaksikkomme on kotona ja terassilla on suloisen lämmin. Päiväunetkin ovat edessä ja sehän Vilholle sopii.