4.b Hermes puuttuu peliin

Nykyaikana on lähtökohtaisesti lapsellista ravata täysikasvuisen ylijumalan juoksupoikana, mutta ylijumalilla nyt on vaan tapana saada tahtonsa läpi. Internet ja kännykät ovat tietysti muuttaneet Zeun käyttäytymistä rajusti, mutta aina on jotain pientä tikkiä, jota juuri mun pitää toimittaa. Muutenhan äijä saa hyvin aikansa kulumaan Tinderissä ja pornosivuilla, hyvä että jaksaa salamoita edes paiskoa toisinaan. Aivan sama mulle, mitä duunailee, tässä ehtii paremmin paneutua omiin bisneksiinsä.

*

Keväällä tykkään hengailla Kreetalla. Silloin maa ei ole vielä täyttynyt ruotsalaisista lapsiperheistä, joiden äiti bloggaa, isä kokkaa ja lapset kiipeilevät seinille suomalaiskakaroiden kanssa. Joskus kesällä voi oikein haistaa palaneen ihon, kun punakat britit vaeltavat tänne ja täyttävät rannat muiden kelmeiden viikinkijälkeläisten kanssa. Saksalaiset luuhaavat joka jeesuksen kirkoissa ja raunioilla, ranskalaiset hätyyttävät ruokalahenkilökuntaa aamusta iltaan. Kesä: Ei kiitos. Keväällä täällä on kliffaa pyöriä, nauttia merituulesta ja auringosta jumalallisia maisemissa, mutta ajoissa pitää häipyä.

Sitten nää jutut alko mennä taas päin helvettiä – hetken luulin että äijän WLAN-motti on taas tohjona mutta se ei ollutkaan sitä.

Se yks perkeleen ukko ylijumala jostain Kalevalasta oli chattaillyt ton mun mainitun pomoni kanssa ja nää keisarit olivat sitten keksineet, että yks jumalten suosikki oli taas tulossa pohjoisesta just tänne Kreetalle pyörimään. Äijähän kelas heti, että meidän Hermeshän on siellä jo valmiina ja samassa se lupas sille toiselle partasuulle, että me hoidetaan homma lainatakuuvarmasti himaan. Ei siis mitään muuta kuin meidän siipitossu vahtimaan jotain turistipariskuntaa.

Kiitos nyt taas tästäkin, Aigis-kilpeä© kantava suurin ja vahvin jumalista.

No, meikäläinenhän tietty sai hengailla lentoaseman kuppilassa sitten venaamassa näitä havumetsien tähtösiä. Okei, aika perus-nordic-shittiä toi pariskunta oli, mutta hereillä sentään about. Ihmeiden ihme – ihan näin jumalankin näkökulmasta –oli se, että ekana päivänä mun ei tarvinnut taikoa mitään poikkeuksellista. Pari pientä muuvia tarvittiin toki siihen, että ne taliaivot saatiin yhdelle elintarvikekioskille hoidettua, olisivat varmaan muuten kuolleet nälkään. Mun piti jopa piiloutua savuverhon taakse siellä minimarketissa, mutta sekin järjesty, kun se edeskäypä tuprutteli jotain sähkötupakkaa siinä kuin tilauksesta.

Jep, alusta selvittiin siihen malliin. Ukko faksas sitten sille suomalaiselle kollegalleen, että nää Susivuoret on meidän Hertzin hellässä huomassa, no problem. Kas kun ei pannut kännykkäkuvaa mukaan jostain oliivilehdosta...  Kaikkiaan jumalat/taivas tuntu rauhottuvan ja mäkin pääsin illalla syömään kunnon lihavartaat siihen Panosin legendaariseen paikkaan. No, suomalaiset nyt imee sen valkoviinin napaansa ja menee goisaan. Mutta kyllä tästä vielä pihkainen savotta tulee, sanokaan mitä sanotte.